Jatsin Taika-Aika
| Nimi | Jatsin Taika-Aika aka Tane |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Ori |
| Säkäkorkeus | 161cm |
| Syntynyt, ikä | 17.10.-16, 30v |
| Rekisterinumero | VH17-018-0305 |
| Kasvattaja | Juho Kytönen (evm.), Suomi |
| Omistaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Koulutustaso | VaB, 110cm, CIC1, vaativa |
| Saavutukset | YLA2, SLA-II, ERJ-I, KRJ-II,
KERJ-II, VVJ-II |
© Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä
Tane menehtyi vanhuuteen 11.11.2020. Muistosivulle.
Luonne
Tane tuli Erkinheimoihin nuorena orina suoraan kasvattajalta. Niihin aikoihin Erkinheimoissa etsittiin juuri Tanen kaltaista hevosta: monessa lajissa kisaavaa, vaativantasoista, kilttiä oria, jolla olisi mieluiten jokin ruunikkoa tai rautiasta erikoisempi väritys. Tanen oli tarkoitus saada kaikki mahdolliset laatuarvostelupalkinnot ja siirtyä sen jälkeen siitosoriksi. Ratsu onkin tällä hetkellä erittäin lähellä niitä tavoitteita, jotka Erkinheimot ovat sille asettaneet.
Tanella ei okeastaan ole mitään pahoja tapoja hoidettaessa tai muutenkaan tallissa, ja se on sellainen perushevonen, kun sitä satuloi ja suitsii. Harjan letitys sitä on aina hermostuttanut, koska se kestää niin kauan. Erkinheimot osaavat kuitenkin jo laittaa heiniä Tanen eteen letityksen ajaksi, niin ettei se ehdi kyllästymään, ja taas kaikki sujuu kuin rasvattu.
Tane on välillä vähän hätäinen ratsu. Jos se aistii ratsastajan olevan edes hitusen epävarma tai unella, se alkaa varmuuden vuoksi ennakoimaan käskyjä, ja yleensä se arvaa ratsastajansa seuraavan komennon aivan väärin. Jotta Tanesta saisi hyvän ja tahdissa kulkevan vaikutelman kouluratsuna, on sitä ohjattava lempeästi ja erittäin määrätietoisesti. Kunnon puolipidätteet saavat sen uskomaan, että ratsastaja on elossa ja hereillä silloinkin, kun hän ei varsinaisesti pyydä mitään uutta. Aktiivinen ja tarkka ratsastaja pääseekin Tanella hienoihin tuloksiin etenkin sellaisella kouluradalla, joka sisältää vaihtelevia tehtäviä ja jossa hevosenkin täytyy olla koko ajan skarppina.
Esteillä Tane on nykyään aika automaattihyppääjä, joka suorittaa radat rutiininomaisesti ja eleettömästi, hyvällä tekniikalla. Takana ovat ne päivät, kun ori haki ponnistuspaikkaa korvat ja silmät päässä pyörien ja selvästi jännittäen. Nykyään sillä voisi hypätä vaikka lapsi, sillä se menee niin varmasti ja kiltisti. Se ennakoi itse, mikä mahtaa olla seuraava ylitettävä este, mutta erehtyessään jättää kohteensa kiltisti ja seuraa ratsastajansa ohjeita.
Maastossa Tane on välillä vähän säpsy, mutta kyllä se yleensä ihan hyvin käyttäytyy. Joskus se kavahtaa olemattomia mörköjä, ja on se muutaman kerran sännännyt karkuunkin. Aina se on kuitenkin rauhoittunut nopeasti. Muiden seurassa Tane on paljon rohkeampi.
Tane on opetettu myös ajoon, vaikka ajaminen onkin sille vain sunnuntaipuhdetta. Ori on hämmentävän hyvä parivaljakossa niin reen kuin kärrynkin edessä, vaikka se vaatikin aika paljon harjoittelua tähän pisteeseen päästäkseen. Muutenkin Tane käy kaveriksi kaikkeen aina taluttelureissuista kisoihin. Uimaseuraa siitä ei kuitenkaan saa: ori inhoaa kastumista. Sateellakin se värjöttelee korvat luimussa lipan alla, ja pesukarsinassa se näyttää uitetulta rotanreppanalta, joka mulkoilee kiukkuisena maailmaa.
Suku
Taikavoima
sh evm., 161cm
|
Sirkama
sh evm., 160cm
|
Arkajalka
sh evm., 161cm
|
Sirpale
sh evm., 159cm
|
Tukkataika
sh evm., 160cm
|
Velho
sh evm., 163cm
|
Takkutukka
sh evm., 157cm
|
Jatsi
sh evm., 158cm
|
Mahti-Tahti
sh evm., 160cm
|
Mahtimies
sh evm., 161cm
|
Kynteli
sh evm., 156cm
|
Aika Himmeli
sh evm., 156cm
|
Harmiton
sh evm., 157cm
|
Joikuliina
sh evm., 154cm
|
161 cm korkea Taikavoima on viettänyt viimeisimmät 15 vuotta ratsastuskoulun tuntihevosena, ja ruuna rakastaa työtään! Se on keskitason ratsastajan unelmahevonen hyvän luonteensa ja osaavuutensa vuoksi. "Voitto" ei ole koskaan kilpaillut isoissa kisoissa, mutta tuntiratsastajat ovat välillä vuokranneet sitä pieniin este- ja koulukisoihin, ja niissä ruuna on yrittänyt kunniakkaasti parastaan. Rautiaalla Voitolla on yksi varsa muistona villeistä harrastehevospäivistään oriajaltaan.
Sirkama oli 161 cm korkea rautias suurimerkkinen komistus. Se vietti rauhallisen harrasteratsun elämän kilpaillen satunnaisesti pikkukisoissa koulua ja esteitä. Kaksi varsaakin kiltti Sirkama sai, ja periytti molemmille näköä ja ihanaa luonnettaan. Sirkama jouduttiin lopettamaan 27-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.
Arkajalka oli sirorakenteinen suurimerkkinen 161 cm korkea rautias. Hennon rakenteensa vuoksi se ei olisi näyttelyissä pärjännyt, mutta keveys mahdollisti kuitenkin epäsuomenhevosmaisen nopeat liikkeet. Orista tulikin erinomainen este- ja kenttäratsu. Maineensa vuoksi se sai myös astua kuusitoista tammaa, vaikka se ei ollutkaan ulkoisesti ihanteellisin mahdollinen suomenhevonen. Raskastekoisien tammojen kanssa tehdyt varsat olivat kuitenkin komeita ja pyöreitä.
Sirpale oli 159 cm korkea raskas, lähes työhevosmainen tamma. Se oli luonteeltaan mitä kiltein ja rauhallisin, joten se sopikin hyvin harraste- ja maastoiluhevoseksi. Ruunikko sai elämänsä aikana yhden varsan, jonka isäksi valittiin Arkajalka, lähitienoon menestynein orivaihtoehto.
Tukkataika kiersi elämänsä aikana monesta kodista toiseen, mutta silti sen tarina ei ole traaginen. Tamma sai kiltin luonteensa vuoksi olla monen tytön ensimmäinen oma hevonen. Valitettavasti kukaan ei ollut kouluttanut sitä koskaan taitavaksi oikein missään lajissa, joten 160-senttinen voikko tamma joutui aina muuttamaan pois uuden, taitavamman hevosen alta. Uudessa paikassa se oli kuitenkin haluttu kaveri. "Taika" sai yhden varsankin nuorena tammana.
163cm korkea muhkea ja voikko Velho oli totisesti katseidenkääntäjä paitsi ulkonäkönsä, myös korskeiden elkeidensä vuoksi. Orin pitkä meriittilistakin puhui puolestaan. Hevonen oli laatuarvostelupalkittu vähintään kakkospalkinnolla melkein kaikesta mahdollisesta. Ori ei kisannut mitään kovin korkealla tasolla, mutta oli keskimääräisen hyvä oikeastaan ihan kaikessa. Velholla on melkein kaksisataa jälkeläistä, joista osa on kilpa- ja osa harrasteratsuja.
Takkutuka oli 157 cm korkea rautias hyväsukuinen siitostamma. Se sai elämänsä aikana viisi jälkeläistä, joille kaikille se periytti kelpoa rakennetta ja kilttiä luonnetta. "Taku" menehtyi ilmeisesti sydänkohtaukseen 19-vuotiaana.
Jatsi on 158 cm korkea voikko tamma, joka viettää eläkepäiviään Valkeakoskella. Ennen eläköitymistään hevonen toimi omistajansa ensimmäisenä omana harrastehevosena ja kilpaili aktiivisesti kaikessa mahdollisessa, mutta heikolla menestyksellä ja helpohkoissa luokissa. Varsinkin esteille Jatsilla olisi kuitenkin ollut kapasiteettia, ja sen herkkä kiltti luonne olisi sopinut vaikka oikealle kilpahevoselle. Jatsi sai harrastuksen vuoksi yhden varsankin, mutta mikään siitostamma se ei ollut.
Mahti-Tahti sai nuorena kolme varsaa, ja sitten se ruunattiin, jotta sen luonteesta saatiin kiltimpi. Ruunauksen jälkeen "Matti" pystyi keskittymään ratsun hommiin niin paljon paremmin kuin ennen, että siitä tuli keskitasoinen kenttäratsu. Pitkän kilpauran jälkeen tämä 160 cm korkea raudikko eläköityi maastoilukaveriksi ja tätihevoseksi kotitilalleen Kemiin.
Ruunikko Mahtimies oli niin komea ja niin korskea, että siitä tahdottiin kovasti varsoja, joten oriilla on kymmenittäin eritasoisia jälkeläisiä. Osa niistä on taitavia kenttäratsuja Jatsin itsensä tapaan, osa näyttelymenestyjiä isäoriilta perityllä komeudella - ja osa on jopa ratsastuskoulun hevosia ihan jostain muualta perityllä kiltillä luonteellaan! Siitosorin uran ohella Jatsi edusti komeasti kenttäratsuna melkein koko elämänsä ajan. Tämä 158-senttinen tummanrautias ratsu jouduttiin lopettaakin kenttäkisoissa murtuneen jalan takia.
Kynteli oli 156 cm korkea rautias tamma, joka syntyi ja eli koko elämänsä Kemissä. Tamma oli osin ratsu- ja osin ravisukuinen, ja vaikka siitä ravuria aluksi yritettiin sen pitkänomaisen, ravurimaisen rakenteen vuoksi, harrasteratsuksi se päätyi, kun juoksupäätä ei ollut. Sen sijaan järkeä Kyntelillä oli: se oli maailman kiltein tamma, jonka hienoin saavutus oli opettaa omistajansa neljä lasta ratsastamaan. Lasten ei ikinä tarvinnut pelätä sen kanssa. Sivutoimisesti Kynteli oli myös siitostamma, sillä olihan sillä hienoja sukulaisia niin ravi- kuin ratsumaailmassakin. Kynteli sai kolme varsaa.
Aika-Himmeli oli 156 cm korkea siro ruunikko suomenhevostamma. Se kilpaili jonkin verran esteitä elämänsä aikana, mutta oli suurimmaksi osaksi tavallinen maastoiluhevonen. "Himppa" sai kaksi varsaakin elämänsä aikana. Kiltin tamman elo päättyi 31-vuotiaana oman karsinan rauhassa.
157 cm korkea Harmiton oli musta ryhdikäs ori, joka toimi monta kautta esteratsuna noin metrin radoilla. Orin hyppytyyli oli omintakeinen, mutta toimiva, ja luonne sillä oli erittäin menevä. Harmiton niitti sen verran mainetta hyvänä kilpahevosena, että se sai toistakymmentä jälkeläistä, joista noin puolet on kilpaillut edes jonkin verran estekentillä isänsä jalanjäljissä.
Joikuliina oli 154-senttinen ruunikko suomenhevostamma, joka oli rakenteeltaan kevyt ja siro rotunsa edustaja ja luonteeltaan täysin rodunomainen rauhallinen puurtaja. Joikuliinan ammatti oli kilpahevonen, ja sen nuori omistaja kilpailikin sillä kaikissa mahdollisissa este- ja kouluratsastuksen kissanristiäisissä kotikuntansa Lapuan läheisyydessä. Menestys ei päätä huimannut, mutta muutamia sijoituksiakin Joikuliinalle siunaantui. Kun tuli aika astuttaa tamma elämänsä ensimmäisen ja ainoan kerran, oriksi valittiin tietenkin hienoin ratsu, johon oli varaa.
Kilpailukalenteri
Päiväkirja ja valmennukset
Tammikuu 2018
Nyt on Tanen laatuarvosteluneitsyys menetetty, ja vieläpä komeasti ERJ:n laatuarvostelun kirkkaimman palkinnon myötä. Töitä palkinnon eteen on tehtykin, ja mielestäni mikä tahansa ykköspalkinto evm-sukuisella on hieno saavutus.
Itse arvostelutilaisuus meni tosi hienosti. Tane oli hyvällä tuulella ja esitteli vain parhaita puoliaan. Sitä oli kiva viedä näytille, kun se käyttäytyi hyvin ja seisoi komeasti ryhdissä. Aamu meillä oli kuitenkin ihan painajaismainen ennen kuin puoli kuuden aikaan päästiin lähtemään tien päälle!
Olin edellisenä iltana loimittanut Tanen karsinaan, koska jokainen vaalean hevosen omistaja tietää miten pissa värjää puhtoisen karvan nopeasti ihan hirveän näköiseksi. Tane yleensä antaa loimen olla ihan hyvin, mutta nyt se oli riehunut jotain ja loimi roikkui sen kaulalta. Tämä ei ollut oria haitannut, vaan se oli nukkunut yönsä autuaasti kyljellään, niin kuin sillä on tapana. Liikahtamatta. Samalla kyljellä. Tietenkin pissan päällä. Aamulla ei olisi ollut enää aikaa Tanen kylkeä liotella, vaan eipä auttanut. Pesuhommiin oli ryhdyttävä, ja vieläpä mahdottomaan tehtävään, pissanpoistoon.
Kun kaksi tyyppiä jynssäsi Tanea ja kolme pakkasi ja varusti ja pintelöi samaan aikaan sen häntää, päästiin kuitenkin ajoissa matkaan. Kyyneleitä moni kyllä eritti ennen kuin tuli valmista.
Marraskuu 2017
Valjakkoajovalmennus, parivaljakko, valmentajana omistaja.
Eräänä kylmänä ja viimaisena pakkasmaanantaina valjastin Kiukun ja Jatsin taas kerran parivaljakoksi. Pukeuduin lämpöiseen pilkkihaalariin ja vedin pipon syvälle päähän. Sitten istuin kevyiden kärryjemme kuskinpukille ja annoin oreilleni lähtömerkin: nyt pojat tehdään tarkkuusharjoituksia!
Kiukku ja Jatsi tekivät hienosti yhteistyötä alusta asti ja ravasivat suurin piirtein tahdissa, vaikka niiden kanssa ei olla vielä kauheasti harjoiteltu parivaljakkoa. Tavalliset kääntymiset menivät hyvin, joskin oikealle, Jatsin puolelle, käännyttäessä Kiukkua piti hieman hoputella alituiseen. Sille ei ollut vieläkään mennyt täysin jakeluun, että käännyttäessä ulommainen hevonen ravaakin aavistuksen nopeammin, ja se oletti, että Jatsi hidastaisi.
Harjoittelimme jonkin verran pujottelua ja jatkoimme taas tavallisia käännöksiä, pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Lopputunnista kääntyminen sujui jo Kiukultakin, eikä Jatsiltakaan mennyt hermo kaverin hitaaseen oppimiseen.
Palkinnoksi hyvästä työstä ohjasin kaverukset vielä Erkinheimojen ravihevosten käyttämälle maastolenkille. Pojat rakastavat pitkiä hölkkälenkkejä kärryillä!
Lokakuu 2017
Olemme aloittaneet valjakkoajossa kilpailemisen ja ensimmäiset startit ovat jo takanapäin. Hyvin on mennyt, ja olemme harjoitelleet kovasti, valjakkoajo kun on melko uusi laji paitsi minulle, myös orilleni. Yksilövaljakkoluokat ovat kuitenkin sujuneet, kuten sanoin, mutta kun olen suuruudenhulluudessani halunnut kisata parivaljakkoluokissakin.
Olen tehnyt parin Kiukusta ja Jatsista, ne kun ovat aika samanlaisia ajettavia. Tandemimuodostelmassa emme ole ajaneet, mutta vierekkäin pojat ovat saaneet painaa menemään kärryjen kanssa jopa neljänä päivänä viikossa. Aluksi niille oli kovin vaikeaa ymmärtää, että ne tekevät töitä yhteisen päämäärän eteen, eikä niiden ole tarkotus kilpailla keskenään. Kun pojat tajusivat sen, alkoi yhteisajo sujua niin hyvin, että näytimme ihan oikealta valjakolta, emmekä vain minulta ja kahdelta yhteen sidotulta ratsulta. Kaksikko on alannut tulla toimeen paremmin vapaa-ajallakin nyt kun herrat ovat vetäneet samaa kärryä. Ennen ne eivät esimerkiksi voineet tarhailla yhdessä.
Mitähän minä seuraavaksi keksisin poikieni pään menoksi? Vaellusratsastustako? Sitäkin koetin joskus ihan toisella suomenhevosorilla.
Kesäkuu 2017
Tane ja Rölli pääsivät aloittamaan Erkinheimojen laidunkauden! Meillä ei ihan kaikille omille hevosille riitä laidunmaata tänäkään vuonna, joten pojat lähtivät samalla autokyydillä Tanen kasvattajan, Juha Kytösen järjestämälle laitumelle.
Kun Rölli ja Tane päästettiin laukkaamaan vapauteen Kytösen neljän oriin ja parin muun kanssa, molemmat pojat laukkasivat lauman mukana hännät pystyssä ja harjat hulmuten. Mukana oli puoliverisiäkin, mutta silti minusta Rölli näytti kaikkein komeimmalta ja Tane kaikkein uljaimmalta.
Tosi nopeasti koko lauma rauhoittui, ja me omistajat jäimme seuraamaan tilannetta. Minä en saanut silmiäni irti omista oreistani! Rölli, joka ei yleensä tykkää puuhastella mitään heppakavereiden kanssa, rapsutteli ja kyhnytteli niin tosi hellästi Tanea, joka söi silmät kiinni ruohoa ja vain nautti! Kun Tanen rapsutustuokio loppui, alkoi Röllikin mättää heinää naamariin onnellisen näköisenä, ihan Tanen vieressä.
Tane ja Rölli ovat olleet vasta hetken tarhakavereita, mutta näköjään niiden kemiat osuvat täysin kohdilleen, vaikka kummallekin on ollut vaikeaa löytää tarhakaveria. Laidunkaudesta tulee varmasti pojille miellyttävä, kun ne tulevat niin hyvin juttuun! Saas nähdä, intoutuisivatko orini vielä leikkimäänkin yhdessä laitumella, vaikka ne eivät enää mitään varsoja olekaan!
Huhtikuu 2017
Miika Rossin valmennus toimii jonkin verran. Tane ja minä olemme kokeilleet ihan varovaisesti esteitä ensialkuun ja harjoitelleet enemmän kotona kuin kisoissa. Ne pari kisaa, joihin olemme osallistuneet, ovat kuitenkin menneet tosi hienosti! Sijoituksia on tullut vain pari, mutta luokat ovat olleet mielettömän kovatasoisia. Yleensä 110-senttisillä esteillä saa kilpailla muita suokkeja ja pahimmassa tapauksessa poneja vastaan. Nyt luokissa on kuitenkin ollut jopa isoja puoliverisiä, jotka ovat käyttäneet 110-senttisiä luokkia alkulämmittelynään ennen vaikeampien luokkien menemistä. Eihän taitavakaan suokki sellaiselle pärjää, joten nyt on hyväksi suoritukseksi riittänyt minusta muukin kuin sijoitus.
Tane myös tuntuu nauttivan estekisoista, ja niin nautin minäkin. Meillä on ollut tosi kivaa yhdessä. Sitä paitsi estekisoissa saa vähän jännittääkin! Kouluratsastus meillä sujuu aina niin hienosti, että sen kuin käydään voittamassa yhtäkkiä jossain. Estesijojen eteen joutuu näkemään mielettömän paljon enemmän vaivaa, eikä sijoitus tai hyvä suoritus ole siltikään varmaa. Se on todella hauskaa - ja todella turhauttavaa myös.
Maaliskuu 2017
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Harjoittelimme Oresaman ja Tanen kanssa helpohkoa 90- ja 100-senttisistä esteistä koostuvaa rataa. Käytössämme oli muuri, mutta ei muita erikoisesteitä.
Ensimmäisellä okserilla Tane pääsi hyppäämään askelta liian aikaisin. Komensin Oresaman tekemään voltin ja yrittämään uudelleen, tällä kertaa ratsastaen napakammin ja päättäväisemmin, keskittyen itse oikeaan ponnistuskohtaan. Hyppy oli parempi, ja nyt kun se oli oikean pituinen, huomasin Tanella olevan hämmentävän hyvän tekniikan!
Muutama este meni kerralla hyvin. Esimerkiksi kolmen esteen tiheä sarja oli Tanelle helpon näköinen. Osan kanssa jouduin viheltämään pelin poikki ja komentamaan Oresaman suorittamaan esteen uudelleen. Muurin ratsukko joutui hyppäämään kolmesti ennen kuin olin tyytyväinen ponnistuspaikkaan.
Valmennuksen lopuksi Oresama ja Tane menivät vielä kerran koko radan. Kaikki esteet sujuivat hienosti. Okserilta putosi yksi puomi, koska hevonen alkoi selvästi olla väsynyt ja antoi jalkojensa hieman roikkua. Tähän ei tietenkään enää puututtu.
Helmikuu 2017
Käytiin Tanen kanssa Moondancessa vähän esteratsastusta kokeilemassa. Täysin penkin alle meni! Koko kymmenen kutsun ryppäästä saatiin yksi hikinen sijoitus, ja sekin siksi, että kilpakumppanit alkoivat väsyä. Ratsastin jotenkin laiskasti ja surkeasti ja epätäsmällisesti. Tane puolestaan, niin kiltti ja tarkka kuin yleensä onkin, hyppäsi koko ajan askelta liian aikaisin ja joutui venyttämään hyppyjään koomisen näköisesti. Pari kieltoakin tuli siellä täällä.
Haluaisin kisata Tanella esteitäkin. Uskon sen kykyihin. Tämän pelleilyn on oltava vain harjoituksen puutetta! Aionkin kutsua meille valmentajan, Miika Rossin, joka saa katsoa ihan kaikessa rauhassa, missä meillä kiikastaa. Miika Rossi on auttanut minua paljon kauheampienkin tapauksien kanssa, kuin Tane-poika ikinä. Luotan siihen, että voimme vielä kilpailla esteitäkin.
Joulukuu 2016
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Päätin antaa Oresamalle ja Tanelle aikaiseksi joululahjaksi ilmaisen kouluvalmennuksen, ja aineellistuin siis Erkinheimoihin ilmoittamatta. Valmennus aloitettiin saman tien lämmittelystä päästyämme raviharjoituksilla: komensin ratsukon tekemään voltteja.
Kävi saman tien ilmi, että Tane on kehittynyt ihan valtavasti sitten viime näkemän, eikä yllätys: onhan se vuoden vanhempi. Sen liike oli pehmeää, ja vaikka se oli edelleen sama herkkä itsensä, ei se hyppinyt seinille. Se oli kasvattanut itselleen selkä- ja pyllylihakset ja ravasi hallitusti ja lennokkaasti kauniissa muodossa. Välillä sen reaktiot apuihin olivat liioiteltuja, vaikka Oresama ratsastikin hyvin hellästi.
Lähtisin parantamaan ratsukon menoa vielä antamalla kotiläksyksi paljon tarkkuusharjoittelua ravissa. Tanesta pitäisi saada vielä vähän vähemmän reaktiivinen, ja se onnistuu nähdäkseni parhaiten nimen omaan ravissa: ratsukko voi vaikka voltata, pujotella, mennä kahdeksikkoa ja kaikkea muuta sellaista, missä ratsastetaan pikkutarkasti pohkeilla. Askellajina ravi on paras harjoitukseen sen takia, että se on hevosen luonnollinen, rauhallinen askellaji, jolla siirrytään paikasta toiseen. Laukka kiihdyttää hevosta liikaa, ja laukkaharjoitusten aika on myöhemmin. Käynnissä puolestaan ei ehdi yhtä paljoa kuin ravissa.
Marraskuu 2016
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tanen ensimmäinen kouluratsastusvalmennus, tai koulutuskerta, ei mennyt ihan putkeen. Ori oli tosi hätähousu, eikä auttanut yhtään, vaikka paasasin ratsastajalle, että ratsastaisi vain jämäkämmin, niin hevonen rauhoittuisi. Kesti ainakin puoli tuntia ennen kuin älysin, mikä ratsukon suurin ongelma on: nimittäin minä. Tane vaatikin hellempää ohjausta, eikä suinkaan jämäkämpää. Sitähän piti käsitellä niin kuin pikkuvarsaa. Erittäin rauhallisesti ja johdonmukaisesti, mutta hyvin hellästi. Kun Oresama pehmensi taas ohjastuntumaansa, Tanen sinkoilu edestakaisin väheni ja saimme aikaan edes kunnollista ravia kentän ympäri. Peräänannosta ei toki ollut tietoakaan, mutta ainakin Tanen pää oli alhaalla.
Kun neuvoin Oresamaa ratsastamaan Tanea kuin perhosta, alkoi tapahtua. Tanen kaula meni kaarelle ja askel muuttui rennoksi. Muoto ei ollut lähelläkään täydellistä, eivätkä määräämäni voltit pyöreitä, mutta kun ottaa huomioon, että Tanen selässä on oltu vasta parikymmentä kertaa, oli meno oikein hyvää.
Ei ole syytä huoleen. Kyllä me Tanesta kouluratsun vielä saamme. Nyt sillä pitää vain ratsastella monipuolisia tehtäviä rauhallisesti ja ihan vähän kerrallaan. Myös kuolain on syytä vaihtaa vieläkin pehmeämmäksi.
Jälkikasvu
181016 t. Erkinheimon Helmiina (e: Enkelinsiipi)
020517 o. Erkinheimon Isähahmo (e: Soittakaa Paranoid)
