Erkinheimot

Akmeeli

hevosen kuva

Akmeeli "Akmeeli"

suomenhevonen, tamma, 161cm
11.01.-18, 30v
VH18-018-1375

kasv. Jami Metsämaa, evm.
om. Oresama VRL-02753, Erkinheimot
yleispainotus: vaB / 110cm / CIC1 / vaativa

YLA2 - SLA-II - ERJ-II -
KRJ-II - KERJ-II - VVJ-II





kuvat © lasikuu.net/vapaasti
Akmeeli kuoli vanhuuteen 2.12.2019. Muistosivulle.

KRJ: 41kpl - ERJ: 43kpl - KERJ: 40kpl - VVJ: 40kpl

Katso sijoitukset klikkaamalla

KRJ

22.03.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 4/30
26.03.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 4/30
28.03.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 5/30
03.04.-18 - KRJ - Roscoff - Vaativa B - 2/30
06.04.-18 - KRJ - Roscoff - Vaativa B - 4/30
07.04.-18 - KRJ - Roscoff - Vaativa B - 3/30
07.04.-18 - KRJ - Rustvalla - Vaativa B - 3/30
09.04.-18 - KRJ - Roscoff - Vaativa B - 3/30
10.04.-18 - KRJ - Rustvalla - Vaativa B - 1/30
10.04.-18 - KRJ - Rustvalla - Vaativa B - 2/30
21.04.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 1/30
22.04.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 3/30
03.05.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 5/30
03.05.-18 - KRJ - Mörkövaara - HeA - 1/30
10.05.-18 - KRJ - Brunnby - Vaativa B - 2/30
11.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 5/30
11.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 1/30
16.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 4/30
17.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 2/30
19.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 3/30
20.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 5/30
20.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 3/30
22.05.-18 - KRJ - Duren - Vaativa B - 2/30
23.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 2/30
25.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 4/30
26.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 3/30
26.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 1/30
27.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 5/30
28.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 2/30
29.05.-18 - KRJ - Escapisme - Vaativa B - 3/30
01.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 4/30
05.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/30
06.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 1/30
08.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 4/30
17.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/30
20.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/30
23.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 4/30
29.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 4/30
29.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 5/30
30.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 3/30
30.07.-18 - KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/30

ERJ

22.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 4/30
23.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 5/30
24.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 3/30
25.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 3/30
27.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 2/30
27.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 2/30
28.03.-18 - ERJ - Vuorna - 110cm - 1/30
16.04.-18 - ERJ - Hengenvaara - 110cm - 2/40
17.04.-18 - ERJ - Hengenvaara - 110cm - 6/40
18.04.-18 - ERJ - Hengenvaara - 110cm - 1/40
20.04.-18 - ERJ - Hengenvaara - 110cm - 1/40
20.04.-18 - ERJ - Hengenvaara - 110cm - 5/40
21.04.-18 - ERJ - Supernatural - 100cm - 2/50
22.04.-18 - ERJ - Supernatural - 100cm - 2/50
22.04.-18 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 4/30
23.04.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 1/22
24.04.-18 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 2/30
24.04.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 1/22
25.04.-18 - ERJ - Mörkövaara - 100cm - 4/30
26.04.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 3/22
26.04.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 3/22
28.04.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 2/22
29.04.-18 - ERJ - Supernatural - 100cm - 6/50
03.05.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 3/22
03.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 5/100
07.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 6/100
07.05.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 2/22
10.05.-18 - ERJ - Rustvalla - 100cm - 3/22
15.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 4/100
16.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 6/100
18.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 8/100
25.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 10/100
30.05.-18 - ERJ - Hengenvaara - 100cm - 3/100
12.07.-18 - ERJ - Ruuvalli - 100cm - 5/30
13.07.-18 - ERJ - Ruuvalli - 100cm - 4/30
15.07.-18 - ERJ - Divisioona - 110cm - 2/30
15.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 1/40
19.07.-18 - ERJ - Divisioona - 110cm - 4/30
20.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 2/40
26.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 3/40
27.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 5/40
29.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 5/40
30.07.-18 - ERJ - Ristikallio - 110cm - 3/40

KERJ

02.04.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 6/50
04.04.-18 - KERJ - Turmeltaja - Helppo - 2/40
06.04.-18 - KERJ - Turmeltaja - Helppo - 3/40
12.04.-18 - KERJ - Hengenvaara - CIC1 - 3/30
14.04.-18 - KERJ - Turmeltaja - Helppo - 3/40
19.04.-18 - KERJ - Turmeltaja - Helppo - 3/40
29.04.-18 - KERJ - Turmeltaja - Helppo - 2/40
01.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 4/30
03.05.-18 - KERJ - Elohiljan - Helppo - 5/30
06.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 4/30
16.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 5/30
17.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 2/30
21.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 4/30
25.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 2/30
26.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 3/30
28.05.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 1/30
22.07.-18 - KERJ - Winterhold - Helppo - 1/40
01.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 1/18
03.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 2/18
04.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 1/18
05.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 2/18
06.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 1/18
07.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 1/18
08.08.-18 - KERJ - Zelos - CIC1 - 1/40
09.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 1/18
12.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 2/18
13.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 3/18
15.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 1/18
17.08.-18 - KERJ - Zurück - CIC1 - 4/18
17.08.-18 - KERJ - Yorca WBs - CIC1 - 5/25
17.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 2/18
19.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 2/18
20.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 2/18
20.08.-18 - KERJ - Yorca WBs - CIC1 - 5/25
24.08.-18 - KERJ - Yorca WBs - CIC1 - 4/25
26.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 4/18
27.08.-18 - KERJ - Yorca WBs - CIC1 - 3/25
28.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 4/18
29.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 3/18
30.08.-18 - KERJ - Erkinheimot - CIC1 - 1/18

VVJ

28.04.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 4/25
14.04.-18 - VVJ - Roscoff - Noviisi tarkkuus - 2/40
06.05.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 2/25
08.05.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 2/25
09.05.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 4/25
10.05.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 5/25
13.05.-18 - VVJ - Breandan - Vaativa yhdistetty - 1/25
19.07.-18 - VVJ - Brusque Ponies - Vaativa tarkkuus - 3/19
20.07.-18 - VVJ - Brusque Ponies - Vaativa tarkkuus - 1/19
21.07.-18 - VVJ - Brusque Ponies - Vaativa tarkkuus - 3/19
23.07.-18 - VVJ - Yorca WBs - Vaativa tarkkuus - 2/12
24.07.-18 - VVJ - Yorca WBs - Vaativa tarkkuus - 3/12
24.07.-18 - VVJ - Yorca WBs - Vaativa tarkkuus - 3/12
25.07.-18 - VVJ - Yorca WBs - Vaativa tarkkuus - 1/12
27.07.-18 - VVJ - Brusque Ponies - Vaativa tarkkuus - 4/19
28.07.-18 - VVJ - Yorca WBs - Vaativa tarkkuus - 1/12
02.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
07.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
08.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
09.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
10.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 2/12
13.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
14.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 1/12
19.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 1/12
21.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 1/12
22.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 2/12
23.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 1/12
25.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
27.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 1/12
30.08.-18 - VVJ - Zurück - Vaativa tarkkuus - 3/12
13.09.-18 - VVJ - Prime Sporthorses - Noviisi tarkkuus - 4/30
21.11.-18 - VVJ - Krooknäs - Vaativa koulu - 3/30
22.11.-18 - VVJ - Krooknäs - Vaativa koulu - 1/30
27.11.-18 - VVJ - Krooknäs - Vaativa koulu - 1/30
01.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 4/30
02.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 1/30
12.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 3/30
18.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 5/30
22.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 5/30
23.02.-19 - VVJ - Huvitus - Vaativa koulu - 1/30

Akmeeli tuli Erkinheimon talliin naapurin Saritalta, joka oli saanut sen... Niin mistä Sarita saikaan sen? Saritan vastaus siihen on joka kerta epäselvä, ja välillä Erkinheimoja epäilytti niin kovasti, että Akmeelia kuviteltiin varastetuksi. Tamman taustoja kuitenkin selviteltiin huolellisesti vastahakoisesta Saritasta huolimatta. Akmeeli on ollut harrasteratsuna Vaasassa, sen jälkeen hetken ratsastuskoulussa, sitten taas harrasteratsuna Tervajoella. Sarita sai sen kuolemantapauksen vuoksi, ja on siksi niin hiljainen Akmeelin taustoista. Hän möi hevosen Erkinheimoon ja sai siitä hyvän hinnan, koska Akmeelista kaavailtiin heti siitostammaa.

Akmeelilla on pieni pää ja vähän järkeä, sanoo Erkinheimon vanhin veli Juhani. Tyhmyyden takia Akmeeli on niin helppo hoidettava. Sehän on niin kuin koira: iloinen ja tyhjäpäinen, ja nauttii huomiosta. Sen saa harjattua melkein kuka tahansa, tai siis aikuisista ihan kuka tahansa. Akmeeli ei pure tai potki, mutta se saattaa innostua liikaa ihan yhtäkkiä ja muuttua levottomaksi ja leikkisäksi. Onneksi vain Erkinheimon Juhani pitää tätä innostumista huonona asiana. Muut perheenjäsenet ilahtuvat Akmeelin innokkaista hellyydenosoituksista, juttelevat sille ystävällisesti ja harjaavat sitä mielellään. Kaikkien muiden mielestä Akmeeli on kiva myös varustaa, koska se ottaa kuolaimet itse suuhunsa ja ottaa satulankin iloisena selkäänsä. Vain Juhania ärsyttää, kun Akmeeli välillä polkee jalkaa suojittaessa, kun se niin odottaa pääsevänsä jo hommiin. Juhani on vakaasti sitä mieltä, että Akmeelilta puuttuvat aivot, tai ne ovat hyvin pikkuruiset ja reiälliset. Onneksi se on kuitenkin vain Juhanin mielipide.

Keskimmäinen veli Kaj kuitenkin väittää, että Akmeeli on nimensä mukaisesti tietäjä, shamaani, eli siis tosi fiksu ja hengellinen. Onneksi Kaj onkin ryhtynyt ratsastamaan kilpaa Akmeelilla ja treenaamaan sen kanssa, koska se saattaa olla totta, että hevonen on vain tabula rasa, tyhjä taulu, ja toimii niin kuin sen uskotaan toimivan. Kaj uskoo, että Akmeeli on superhevonen ja osaa mitä vain, joten silloin se osaa. Se taipuu Juhanin kanssa kouluratsastukseen niin, että moni puoliverinenkin on kateellinen! Akmeeli on todella virkeä ratsu, ja kunhan sitä välillä muistuttaa keskittymisestä ja kohtuullisesta vauhdista, kaikki muu onkin sitten kohdallaan. Tamma taipuu helposti kuin lämmin muovailuvaha ja sen kunto on uskomaton - vieläkin, vaikka se on ollut jo kauan kisaeläkkeellä!
Kaj myös hyppää Akmeelilla säännöllisesti. Ennen Akmeelin eläkepäiviä kaksikko menestyi loistavasti kisoissa, sillä Akmeeli on tosi omatoiminen ja luotettava hyppääjä, ja Kaj oli tamman kisakausilla vielä aloitteleva kilparatsastaja. Akmeelin kanssa Kajn oli hyvä oppia uutta, sillä tamma oli luonnostaan tosi hyvä ja reilu. Se rakastaa hyppäämistä vieläkin, mutta nuorempana se suorastaan loisti riemua isoilla esteillä. Akmeeli ei ikinä lähde käsistä tai yritä määräillä reittiä tai vauhtia ratsastajan puolesta.
Maastossa Kaj on ollut liian lepsu Akmeelin kanssa, koska hän pitää tammaa shamaanina. Siksi Akmeelista on tullut laiska. Kajn mukaan Akmeeli aistii jonkin huonon enteen kieltäytyessään ravamasta suin päin Erkinheimon metsään. Siksi Kaj ei pakota tammaa, vaan tekee sen kanssa sen sijaan jotain muuta. Muut Erkinheimot tietävät, että Akmeeli vain laiskottelee, mutta Kaj on ihan tosissaan. Onneksi Akmeeli on aina valmis maastoesteille!
Kaj myös ajaa Akmeelilla aika paljon, ja opetteli sen kanssa valjakkoajon. Akmeeli on toiminut upeasti parivaljakossa varsansa Skyllan kanssa - se on silloin parhaimmillaan. Sen sijaan yksilövaljakossa Akmeelin heikkous on koulukoe varmaan lähinnä siksi, että siinä Kaj suurpiirteisenä ihmisenä on huonoin kuski. Kaj itse perustelee koulukokeen huonoa menestystä aina Akmeelin henkisillä lahjoilla: se on shamaani, joten se on liian viisas koulukokeeseen, ja se on tarkoitettu kestävyyskokeeseen. Muut tietävät totuuden, mutta taas Kaj on ihan tosissaan.

Jos Erkinheimon nuorimmalta aikuiselta pojalta, Reimalta, kysyttäisiin millainen Akmeeli on, hän vastaisi eri tavalla kuin isoveljensä. Reima varmaan sanoisi, että Akmeeli on ihan mitäänsanomaton. Se on harmiton. Se tulee toimeen kaikkien kanssa laitumella, ja sen taluttaminen on kuin kiltin mutta innokkaan koiran taluttamista. Laitumella se ei ikinä riko paikkojaan tai vahingoita muita, tai tee oikeastaan paljoa muutakaan. Reima osallistuu Akmeelin hoitoon lähinnä viemällä sen aamulla ulos ja illalla sisään, joten Reimalta kukaan ei onneksi edes kysy mitään.

i. Agrippa

tprt, 149cm, evm.

ii. Antonius

prt, 147cm, evm.

iii. Julius
rt, 150cm, evm.
iie. Aate-Minna
rt, 145cm, evm.
ie. Tirppa

rn, 155cm, evm.

iei. Heikinheimolainen
prn, 156cm, evm.
iee. Tipi
rt, 150cm, evm.
e. Akkeli

prt, 153cm, evm.

ei. Ukkeli

trt, 158cm, evm.

eii. Äijö
rt, 164cm, evm.
eie. Hermiina
m, 153cm, evm.
ee. Atsteekki

prt, 150cm, evm.

eei. Kinkiisi
vprt, 159cm, evm.
eee. Raiha
rn, 150cm, evm.

Isän puolen suku

Agrippa on vain nippa nappa hevoskokoinen, mutta sitäkin uljasryhtisempi tummanpunarautias ori. Se on menestynyt kouluratsastuksessa helppo A -luokissa ja valjakkoajossa vaativissa luokissa. Luonteeltaan Agrippa on aika menevä ja vauhdikas, mutta silti hyväsydäminen. Tällä hetkellä se aloittelee siitosorin uraansa.

Emän puolen suku

Punarautias 153 cm korkea Akkeli on siitostamma, joka sai ensimmäisen varsansa, Akmeelin, vuonna 2018. Akkelilla on tarkoitus teettää vielä ainakin pari varsaa lisää. Tamman toivotaan periyttävän muillekin varsoilleen hyvää rakennettaan ja estehevosen kykyjä. Rehtiluonteinen Akkeli ei ole itse kilpaillut, mutta sen suku on estepainotteinen.

Avaa sukuselvitys klikkaamalla

Antonius on ykköspalkinnolla kantakirjattu jalostusori, jolla on tähän mennessä noin parikymmentä jälkeläistä. Sen ensimmäisten jälkeläisten näytöt alkavat olla jo aika vahvoja koulu- ja kenttäratsastuksessa, joten Antoniuksen suosio kasvanee koko ajan. Itse ori teki aikoinaan uran kouluratsuna ja valjakkoajohevosena menestyen hienosti. Tämä kiltti punarautias on 147 cm korkea.
150cm korkea Julius nimettiin Julius Caesarin mukaan, koska myös Julius on voittamaton, sinnikäs ja naistenmies. Koulu- ja kenttäratsuna tämä melko raisuluonteinen raudikko menestyi mainiosti pitkällä urallaan. Sen aikana ja jälkeen Juliuksesta tuli siitosori, jonka kaikki halusivat tammoilleen. Orin nimi pääsi yleistymään liiaksi, ja jossain vaiheessa sen sukua jopa kartettiin suomenhevoskasvatuksessa, ja Juliukset hävisivät suvuista melkein kokonaan. Nyt Juliuksen nimi on vaalittu harvinaisuus hienojen kenttä- ja koulupainotteisten suomenhevosten suvuissa.
Rautias 145 cm korkea Aate-Minna oli tavallinen siitostamma, joka sai kolme varsaa Juliuksesta. Minna ei kilpaillut, mutta oli suvultaan koulupainotteinen ja luonteeltaan erittäin kiltti ja rauhallinen. Kantakirjan kakkospalkinto Minnalla on, ja jälkeläislaatuarvostelupalkintoja menestyneiden, suosittujen varsojensa vuoksi. Minna lopetettiin jo 16-vuotiaana hermosäryn vuoksi.

155 cm korkea herkkä ja kevytrakenteinen ruunikko tamma Tirppa teki lyhyen mutta voitokkaan kouluratsun uransa. Tamma meni parhaalla kaudellaan vaB-tasoisia luokkia, mutta eläköityi kilpailuista jo hyvissä ajoin, jotta siitä ehdittäisiin tehdä siitostamma. Tirppa saikin kolme varsaa, joista molemmat orit päätyivät kilparatsuiksi emänsä tapaan, ja tamma siitoskäyttöön. Nyt Tirppa viettää jo eläkepäiviään ja on lieviä jalkaongelmia lukuunottamatta terve.
Erkinheimon lisäksi virtuaalisella Pohjanmaalla on muuten olemassa Heikinheimo ja Harrinheimo, ja kaikki kolme ovat riidoissa keskenään. Heikinheimot antoivat muiden kiusaksi parhaalle orilleen nimeksi Heikinheimolainen ja tekivät siitä kovalla työllä ja harjoittelulla mestarin. Ja onhan se meidän Erkinheimojen myönnettävä, että Heikinheimolainen on meidän oreja parempi: se on kiltti, neljän lajin mestari, KTK-I -palkittu ja niin edelleen. Heikki on 156 vm korkea punaruunikko.
Tipi on Erkinheimojen ikivanha kasvatti, joka astutettiin Heikinheimolaisella. Heikinheimoja ärsyttääkseen Tipin ainoa varsa nimettiin Tipin, eikä suinkaan Heikin mukaan. Se oli omituinen päätös, koska Tipi on kilpailematon, rakenteeltaan keskinkertainen, aika kiukkuinen raudikko.

Ukkeli oli 158 cm korkea esteratsu, joka teki pitkän ja voitokkaan uran. Oria oltaisiin haluttu kovasti siitoskäyttöön, mutta omistajan mukaan sen luonne ei ollut paras mahdollinen, ja ori saattaisi periyttää tätä. Ukkelia kokeiltiinkin jalostukseen vasta hyvin vanhana ja vain parille tammalle. Kun varsat kasvoivat aikuiseksi, todettiin, ettei Ukkeli periyttänyt huonoa luonnetta. Silloin jalostushaaveet olivat kuitenkin jo pahasti myöhässä ja 26 vuoden ikään asti sinnitellyt tumma raudikko laukkasi hevosten taivaassa.
Äijö oli Ukkelin ja kahdeksan muun orin, sekä kuudentoista tamman isä. Se oli 164 cm korkea, väriltään raudikko ja estepainotteinen. Sen ura esteillä oli ihan tavallinen: paljon se sijoittui, mutta paljon myös hävisi. Siitosori siitä tuli lähinnä siksi, että sen väri oli kaunis ja rakenne upea, vaikkakin hitusen kevyenpuoleinen jopa estehevoseksi. Myös Äijön lupsakkaa luonnetta arvostettiin.
Hermiina oli monen lajin taitaja. Se kilpaili kenttää, koulua, esteitä ja valjakkoa, ja laatuarvostelupalkittiin kaikissa lajeissa. Hermiina oli jo aika iäkäs päästessään kisaeläkkeelle, ja saikin vain yhden varsan. Hermiinaa pidettiin sinnikkäänä, hieman äkäisenä ja todella älykkäänä. Se oli 153 cm korkea ja väriltään ihanan samettisen musta kolmisukkainen läsipäinen kaunotar.

Atsteekki oli erittäin kiltti tamma, joka valikoitui aiemmin esitellyn Ukkelin varsan emäksi etupäässä luonteensa vuoksi. Akkeli oli estesuvusta polveutuva harrastehevonen, joka hyppäsi kyllä jopa 110 cm korkeita esteitä ratana, mutta jonka omistajaa eivät kilpailut kiinnostaneet. Ukkelin varsa jäi Atsteekin ainoaksi. Tamma oli 150 cm korkea punarautias.
Kinkiisi teki pitkän uran 110-senttisiä esteitä hypäten. Sen jälkeen se astui kaksi varsaa, koska sen omistaja oli kiinnostuneempi maastoilusta ja haliponitoiminnasta kuin hevosjalostuksesta. Kinkiisi oli virkeä ja vauhdikas 159-senttinen vaaleanpunaraudikko.
Raiha oli estesukuinen tamma, joka itsekin kilpaili muutamia kertoja sijoittuen melkein jokaisessa kilpailussaan. Tamman ura jäi kuitenkin pahasti kesken omistajanvaihdoksen myötä, sillä uusi omistaja teki Raihasta heti siitostamman. Raiha saikin kolme hienoa varsaa, joista molemmat tammat jatkoivat sukuaan. Orivarsa ruunattiin ja siitä tuli kiltti harrasteratsu. Raiha oli 150 cm korkea ruunikko.

Jälkikasvu

Kuulumiset

Syyskuu
Valjakkovalmennus
Kajlle ja Akmeelille, kirj. Katariina (Oresama)
Meidän perheessämme ei perinteisesti olla oltu kiinnostuneita valjakkoajosta. Reima ja Juhani ovat sen taidon opetelleet pikku hiljaa, mutta Kaj on harannut vastaan kunnes Akmeeli on tullut meille. Nyt poikani on kuitenkin ihan hurahtanut tähänkin lajiin: kutsui jopa vakiovalmentajamme Miika Rossin valmentamaan itseään ja Akmeelia. Minä tietysti katselin tapausta tiiviisti oppiakseni jotain itsekin samalla rahalla.
Miika Rossi laittoi Kajn ajamaan Akmeelilla rataa, jonka oli koonnut törpöistä ja puomeista, sillä oikeaa valjakkoajorataa meillä ei tietenkään ole. Koetin analysoida noiden kahden suoritusta parhaani mukaan, vaikka olenkin amatööri. Minusta Kajlla oli hyvä kontakti Akmeeliin koko ajan ja Akmeeli tottelikin ohjeita herkästi ja mielellään. Pari kertaa puomi putosi törppöjen päältä valjakon ajaessa melkein törpön päälle, mutta se annettakoon anteeksi: ovathan nuo vasta aloittelijoita. Tärkeintä minun mielestäni oli se, että pari työskenteli mielellään yhdessä. Kaiken muun voi opettaa ratsukolle.
Miika Rossi oli näistä asioista kanssani samoilla linjoilla. Lisäksi hän kuitenkin sanoi Kajlle, että vauhtia pitäisi parantaa, jotta Akmeelin menoon tulisi vielä ryhtiä. Rossi sanoi valjakon näyttäneen vielä kovin epävarmalta, mutta se on ihan tavallista tässä vaiheessa kuskin uraa. Se paranisi harjoittelemalla. Rossi kehottikin poikaani ilmoittautumaan rohkeasti pariin noviisitasoiseen luokkaan ihan kokemuksen hakemisen kannalta. Sijoituksia olisi toistaiseksi turha odotella, mutta pian olisi niidenkin aika.
Kaj kiitti Rossia avusta. Oletin että hän nousisi kärryiltä ja taluttaisi Akmeelin tallille, mutta mitä vielä. Ahkera poikani kurvasi ravissa takaisin harjoitusradalleen ja ryhtyi suorittamaan sitä omin päin Akmeelin kanssa ilmeisesti ohjeet ymmärtäneenä: vauhti oli paljon reippaampaa ja Akmeelin ryhti parempi.

Elokuu 2018
Kouluvalmennus
Kajlle ja Akmeelille (kirj. Oresama)
Kaj ja Akmeeli aloittivat harjoituksemme ravipuomeilla, ja ne toivat heti ryhtiä ja rytmiä Akmeelin raviin. Laitoin Kajn menemään ravipuomit harjoitusravissa moneen kertaan, molempiin suuntiin ja eri temmoissa askellajin sisällä. Akmeeli suoriutui hyvin: se hoksasi nopeasti mistä on kyse ja oli halukas työskentelemään. Silti sen suoritus jäi hieman etupainoiseksi, ehkä suomenhevosille tyypilliseen tapaan.
Ohjasin Kajn ratsastamaan Akmeelilla kahdeksikkoa ravissa niin, että ravipuomit osuivat edelleen heidän reitilleen. Lisäsimme harjoitukseen taivutukset, ja aluksi tässä oli pieniä ongelmia. Akmeeli pyrki suoristelemaan mutkia, vaikka näyttikin taipuvan hyvin. Kaj sanoi yrittävänsä pidellä sitä radalla ulkopohkeellaan, mutta kun ei onnistunut. Komensin Kajn rentouttamaan hieman ulkopohjettaan ja ratsastamaan itse asiassa aktiivisemmin sisäpohkeella. Kun hevosella on liikaa painetta kyljissään, se tapaa kokemukseni mukaan liikkua painetta vastaan, eikä siitä poispäin. Ihan sama ilmiö on kyseessä kun hevonen ei kunnioita ohjaa ja tietämättömät vain lisäävät rautaa sen suuhun ja tilanne pahenee.
Akmeeli vastasi uusiin apuihin heti ja saimme lopettaa harjoituksemme onnistuneeseen kahdeksikkoon.

Heinäkuu 2018
Kirjoittanut Katariina (Oresama)
Tämän kuun alkupuoli on ollut kamala. Erkinheimon mummo on ollut meillä lomailemassa, ja vaikka tietysti puolisonsa sukulaisista kukin pitää, on Erkinheimon mummokin pitkän päälle tosi raskas. Välillä on masentanut, välillä raivostuttanut ja aika usein itkettänyt. Silloin olen tavannut mennä Akmeelin luokse, sillä Akmeeli on hevonen, joka ymmärtää ihmistensä tunnetiloja.
Kun olen ollut vihainen, Akmeeli on painanut päänsä rintaani vasten ja hengitellyt rauhallisesti. Hetken kuluttua on aina tuntunut paremmalta, kun olen hetken rapsutellut sen leveitä leukaperiä. Vielä enemmän apua tammasta on kuitenkin ollut silloin, kun olen ollut surullinen jostain Erkinheimon mummon minulle suuntaamasta loukkauksesta, arvostelusta tai muusta piikistä. Akmeeli on antanut halata itseään, ja kun olen päästänyt irti siitä, on se aina töykkinyt minua ystävällisesti hartioihin sen jälkeen. Ihan niin kuin se olisi hokenut, että kyllä se siitä.
Erkinheimon mummo on meillä vielä kauan. Onneksi hän pelkää hevosia eikä ymmärrä, mitä niiden hoitaminen on. Hän kuvittelee, että Akmeelin hoitamiseen kuluu moninkertaisesti se aika, mikä siihen todellisuudessa kuluu. Voin siis piiloutua tammani hakaan tai karsinaan monesti päivässä niin pitkäksi aikaa kuin haluan. Hevospelko estää myös mummoa etsimästä minua Akmeelin luota, joten piiloni on täydellinen.

Kesäkuu 2018
Kirjoittanut Joonas (Oresama)
"PER-" Reima aloitti tunteella, kun Akmeeli astui hänen varpailleen innostuessaan perhosesta.
"REIMA!" ehdin huudahtamaan, ja Reima hiljeni onneksi ajoissa: pikkutytöt Ella ja Elina olivat leikkimässä puhtaiden purujen kasassa.
"No kun tämä tuli taas päälle", Reima puolustautui nolona ja paineli kantapäällään kipeitä varpaitaan lenkkitossunsa läpi.
"Käyttäisit niitä turvakenkiä", huokaisin ja otin Akmeelin riimunarun Reimalta. Olivathan ne kuumat tällaisena kesänä, mutta en kaivannut enää yhtään saikkua murtuneiden varpaiden takia. Ainakaan yhdellekään omalle pojalleni, sillä kukin heistä teki kahden ihmisen työt, ja näin varsa-aikaan meillä oli muutenkin kiire.
Akmeeli lähti iloisesti mukaani, vaikka heittikin huolestuneen silmäyksen Reimaa kohti. Se oli täynnä energiaa, mutta sen oli odotettava hetki haassaan ennen kuin joku ehtisi ajamaan sillä lenkin höyryjä päästelläkseen. Harmittelin taas kerran, ettei se osannut remuta haassa muiden hevosten tapaan. Se aina vain seisoi ja hermostui, kun nuoremmat leikkivät sen ympärillä. Sen koko liikunta perustui ratsastukseen ja ajoon, mutta niitä saadessaan se oli oikein kiltti ja hellä tamma. Nyt kun vielä löytäisin jonkun, joka ehtisi istahtamaan hetkeksi kärryille...

Toukokuu 2018
Estevalmennus
Kajlle ja Akmeelille (kirj. Oresama)
Tänään laitoin Kajn hyppäämään Akmeelilla ihan tavallista lankkupystyä yhä uudelleen ja uudelleen, jotta saisimme Akmeelista pitkästä aikaa maksimit irti. Aloitimme 70-senttisestä ja nostin puomia aina parin onnistuneen hypyn jälkeen.
Kajn ja Akmeelin työskentelyä oli ihanaa katsella. Akmeeli tosiaan hyppäsi mielellään ja teki parhaansa ihan itsestään. Kaj puolestaan oli helläkätinen ratsastaja, joka lähti herkästi hyppyyn mukaan eikä häirinnyt hevosta. TIedostin, että vahvaluonteisempien hevosten kanssa Kajn tyyli olisi ollut jopa vaarallinen: antaa nyt hevoselle noin paljon vapautta ja vastuuta. Akmeelin kanssa ratsastaja sopi kuitenkin täydellisesti yhteen. Toisaalta se oli tarkoituskin: olihan noilla kahdella pitkä kilpaura jo takanaan.
Lopetimme valmennuksen, kun Akmeeli singahti 120-senttisen esteen ylitse verisuonet ponnistuksessa pullistellen. Tiesin, että sen rataeste-ennätys oli 110cm, joten tähän oli hyvä lopettaa. Kehuin Kajn ratsastusta ennen lähtöäni ja ehdotin, että ratsukko menisi maastoon ravaamaan lihasjumeja ehkäistäkseen.

Huhtikuu 2018
Kirjoittanut Maija (Oresama)
Joonas on meidän paappa, ja Akmeeli on paapan hevonen. Meidän piti ennen kesälomaa kirjoittaa koulussa aine omasta lemmikistä tai unelmalemmikistä, tai edes jostain eläimestä jos ei halua lemmikkiä, ja minä kirjoitin Akmeelista, koska minusta Akmeeli on jännitävä. Meidän eno, Kaj, uskoo, että se osaa ennustaa, koska sen nimi tarkoittaa shamaania. Kaj on näyttänyt kuinka Akmeeli ennustaa. Se ei esimerkiksi välillä halua mennä maastoon, ja silloin maastossa liikkuu susi tai jotain - meillä on paljon susia. Silloin on parempi pysyä kotona, ja Akmeeli tietää sen.
Meidän isä, Juhani, sanoo kuitenkin että Kaj-eno on tyhjäpää, kun uskoo tuollaisia. Isä on kieltänyt Kajta kertomasta meille noin hulluja juttuja. Kaj vain nauraa sellaiselle puheelle ja vie meidät ratsastamaan. Tänäänkin isä torui Kajta, Kaj nauroi vain, ja sitten minä sain ratsastaa Akmeelilla kentällä ja odottaa, että Kaj satuloisi toisen hevosen ja lähtisimme maastoon.
Maastolenkki meni tällä kertaa muuten hyvin. Akmeeli ei meinannut pysähtyä laukkapätkän jälkeen, mutta lopulta hidasti käyntiin, eikä enää temppuillut. Ei pelottanut yhtään, koska Kaj oli kuitenkin mukana.

Maaliskuu 2018
Estevalmennus
Kajlle ja Akmeelille, kirjoittanut Reima (Oresama)
Miika Rossi tuli taas tänään meille Erkinheimoon valmentamaan. Ensin minä valmentauduin Akmeelin varsalla Skyllalla ja jätin tamman sitten tallityttöjen kävelytettäväksi jotta pääsisin seuraamaan Kajn ja Akmeelin valmennusta.
Kaj ja Akmeeli menivät metrin radan, jossa oli jopa Erkinheimon kulunut muuri. Minun mielestäni rata meni aika hyvin, vaikka itse olisin kyllä ajanut Akmeelia rohkeammin eteenpäin pitkillä suorilla. Sillä olisi ollut vielä vauhtia annettavanaan. Miika Rossi ottikin asian puheeksi Kajn kanssa, mutta Kaj sanoi menneensä rauhassa tarkoituksella. Hänen mukaansa puhdas rata olisi tärkein juttu, eikä aikaratsastus muutenkaan ole Akmeelin heikkous. Sehän on ketterä kuin mikä ja pysyy kyllä hallinnassa. Minun oli pakko olla samaa mieltä: Akmeelin kanssa kannattikin ehkä harjoitella ennemmin rauhallisuutta kuin vauhtia.
Olin samaa mieltä Miika Rossin kanssa siitä, että Kaj heilutteli liikaa käsiään. Kaj lupasi keskittyä seuraavaksi tähän ongelmaan. Miika Rossi päätti valmennuksen kehuihin.

Helmikuu 2018
Kirjoittanut Kaj (Oresama)
Onneksi luotin taas eilen Akmeeliin, vaikka muut nauroivat minulle jälleen kerran! Oli jo pimeää, kun olin lähdössä tammalla huvikseni töiden jälkeen iltaratsastukselle. Ajattelin ottaa koirat mukaan ja ravata tosi nopeasti, ja ohjasin Akmeelin reippaassa ravissa maastoreitit aloittelevalle, hiittisuoranammekin toimivalle purupohjaiselle tiellemme. Akmeeli ravasi hienosti kunnes teki äkkipysäyksen.
Kun olin saanut tasapainoni takaisin, ehdottelin Akmeelille, että kävelisimme ravaamisen sijaan. Akmeeli heilutteli hermostuneesti häntäänsä ja peruutti. Sen hengitys höyrysi kylmässä ilmassa ja korvat sojottivat ihan pystyssä. Koirat juoksivat kaukana edellä, ja Akmeelin hermostuksesta itsekin ahdistuneena vihelsin ne takaisin. Toinen totteli heti, mutta toista piti komentaa monta kertaa.
Menimme takaisin kotiin, koska Akmeeli halusi. En viitsinyt ratsastaa kentällä, joten päästin sen karsinaansa odottelemaan iltaruokia, päästin isän koirat sisään ja lähdin kotiin.
Aamulla luin yöllä saapuneet tekstiviestit ja Facebookin. Meillä on paljon susia, vaikka viralliset tahot asiasta valehtelevatkin. Viime yönä neljän suden lauma oli tappanut Erkinheimoillapäin kaksi koiraa remmeihinsä. Laumasta oli useita näköhavaintoja ja Facebookissa julkaistuja riistakameravideoita. Akmeeli oli kai haistanut vaaran ja pitänyt itsensä, minut ja isän koirat turvassa.

Tammikuu 2018
Kirjoittanut Joonas (Oresama)
Katsoin, kun lähimmässä naapurissamme asuva emäntä, Sarita, osti uuden punaisen tamman. Olin siis paikalla, ihan koko hevosenetsimisprosessin ajan, mutta katsoin vain kaukaa, kun Sarita teki lopulta ostokensa ilman minua. Kävimme katsomassa vaikka kuinka montaa hevosta, ja itse asiassa Saritalle olisi kelvannut niistä jo useampi, mutta minä painostin häntä jatkamaan etsimistä. Kyseessä oli kuitenkin Saritan ensimmäinen hevonen, ja ensimmäisen kanssa tulee olla erityisen tarkka. Sen on oltava täydellinen.
Eräänä iltana Sarita tuli kuitenkin koputtamaan oveamme ja istahti tyytyväisen näköisenä kahvipöytään, jossa ei ollut edes pullaa tarjolla, koska emme odottaneet vieraita.
"Ostin tamman", Sarita kertoi ylpeänä, ja siinä oli oikeastaan kaikki, mitä hän kertoikaan. Kyselin tietenkin tammasta yllättyneenä ja kiinnostuneena, mutta Sarita ei vastannut suoraan oikein mihinkään kysymykseen. Tiesin vain, että tamma oli vielä aika nuori, ja punainen, eli Saritan lempiväriä.
Tietenkin varsaa mentiin katsomaan, ja missä muualla se olisikaan ollut kuin Erkinheimon haassa. Sarita oli varannut sille paikan jo hyvissä ajoin ja laittanut sen omatoimisesti hakaan. Se kuulostaa törkeältä ja vaaralliselta, mutta ei ole: Sarita tietää tasan tarkkaan, mitä hakoja Erkinheimoissa käytetään ja mille hevosille. Uusi tamma, Akmeeli nimeltään, oli siis ihan turvassa koko ajan.
Pieni Akmeeli oli oikein kivan oloinen hevonen. Sillä oli vahva selkä ja suorat jalat, ja se oli hyvä- mutta kevytrakenteinen ratsu. Jos sitä valmentaisi huolella, siitä saisi vielä hyvän estehevosen. Sarita oli tammastaan ylpeä.
Ei kulunut montaakaan päivää ennen kuin masentunut Sarita istui taas kahvipöydässä, ja tällä kertaa meillä oli pullaakin. Sarita oli sitä mieltä, että tämä Akmeeli ei ollutkaan hänelle sopiva hevonen. Syytä hän ei oikein saanut sanottua. Ehdotin, että auttaisin (tai siis laittaisin pojat auttamaan) Akmeelin eteenpäinviemisen kanssa, mutta Sarita vain pudisti päätään. Seuraavaksi ehdotin, että Sarita soittaisi Akmeelin entiselle omistajalle, ja kysyi, voisiko kaupat vielä perua jollain keinolla. Sekään ei ollut Saritan mielestä hyvä idea.
Saritan mielestä parasta Akmeelille olisi, jos minä ottaisin sen. Hän jankutti, että siitä tulisi vielä hyvä kilpahevonen. Saisin sen vaikka viidelläsadalla eurolla, vaikka ilmaiseksi, kunha vain ottaisin sen Erkinheimoon. Minulle tuli sellainen olo, että Akmeeli on pahimmassa tapauksessa varastettu, ja Sarita tiesi sen. Parhaimmassakin tapauksessa Sarita oli ottanut Akmeelin luokseen säälistä, hirveistä oloista, eikä halunnut palauttaa tammaa takaisin. Lisäksi oli ihan varmaa, että tamman kanssa oli joitain ongelmia, joita Sarita ei suostunut kertomaan.
Otin Akmeelin hoitaakseni, ja Sarita sai hieman hengähtää. En kuitenkaan luvannut, että se saisi tulla Erkinheimoihin. Aloin selvittää tamman taustoja: tein sille kokonaisen sukuselvityksen, ja sain selville sen historiaa. Se oli ihan normaaleista oloista, vaikkakin oli vaihtanut kotia tosi monta kertaa niin nuoreksi hevoseksi.
Sarita rauhoittui muutamassa päivässä. Iltaisin hän tapasi käydä katsomassa Akmeelia, mutta ei suostunut hoitamaan sitä. Meillä hän kävi joka ilta juttelemassa tamman kuulumisista. Eräänä iltana sitten sanoin, että ostan Akmeelin pois.
Kauppa ei ollut järkevä. Maksoin Akmeelista täyden ostohinnan (saman jonka Sarita oli siitä kauppakirjan mukaan maksanut). Tamma ei kuitenkaan tosiaankaan ole sen arvoinen. Hinta oli sellainen, minkä yleensä maksan hevosesta, jolla on jo kilpailunäyttöjä. Toivon kuitenkin voivani kouluttaa Akmeelista kilpahevosen ja sitä kautta saada siitä sitten edes talliin jäävien kasvattien emäksi kelpaavan siitostamman. Joka tapauksessa Akmeeli saa nyt olla lähellä Saritaa.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen

Ulkoasu © Hapero
Tausta © Designed by Freepik
Kaikki muu ellei toisin mainita © Oresama